Viimeisimmästä postauksesta onkin jo aikaa. Kevät rientää, suorastaan juoksee syliin, ja yhtäkkiä sitä huomaa elävänsä jo maaliskuun puoltaväliä. Minä arvasin tämän. Kiire tulee.
Olen löytänyt vaikka minkälaisia ihania ajatuksia pöytäkoristeista kampaukseen, kun nyt saisin vain niitä tänne esillekin!
Aloitetaan Kaasoista. Ja Bestmanistä. Ei mieheni bestmaneistä, vaan minun bestmanistani. Kuulit oikein. Olen saanut vihdoin kysyttyä (=pakotettua) minulle kolmea rakasta ystävääni rinnalleni elämäni tärkeänä päivänä. Ei tärkeimpänä, koska eittämättä ne tärkeimmät ovat lasteni syntymät, mutta tämä päivä on varmasti heti kolmantena.
Miksi juuri HE?
He ovat nähneet minut parhaimmillani ja pahimmillani. Olen itkenyt heidän kanssaan elämäni suurimmat itkut ja nauranut niin että olen pissannut housuun. He tietävät minusta KAIKEN. Eikä se pelota minua. Minun ei tarvitse selittää heille motiivejani, he tietävät ne kertomattakin. Voin selittää heille motiivini ja he jaksavat kuunnella. Tuntikausia. Elämämme heittelevät meitä minne sattuu, mutta silti me neljä olemme saaneet säilytettyä ystävyytemme samanlaisena, vuodesta toiseen. On vahvaa olla toisen edessä heikko.
Siksi minä tarvitsen juuri nämä kolme ihmistä mukaani tälle matkalle.
